●Minä-brändi työmarkkinoilla

Arvioiden mukaan 80 prosenttia töistä menee muuten kuin ilmoitusten kautta: tuttavuuksien ja ystävyyksien kautta. Näin ainakin väitetään.

"Kun tätä hoetaan, se alkaa tuottaa itseään. Ihmiset alkavat huolestua omasta roolistaan, siitä onko tarpeeksi hyvä tyyppi", Katariina Mäkinen sanoo.

Mäkisen vastavalmistunut naistutkimuksen väitöskirja Becoming Valuable Selves. Self-Promotion, Gender and Individuality in Late Capitalism työelämäsparrauksesta kuvaa kovaa maailmaa, jossa elämme – väitöskirjan otsikkokin kysyy, että "miten minusta tulee arvokas". Työnhakija ei sinänsä ole arvokas, vaan sellaiseksi tullaan markkinoimalla ja luomalla omasta elämästä kiinnostava. Arvonnostoon käytetään menestyksen takaavia valmennuskursseja ja itsetunto-oppaita.

Mäkinen innostui itseen kohdistuvasta markkina-arvon nostosta jo tehdessään pro gradu -tutkielmaansa. Siinä hän tarkasteli Sillä silmällä -ohjelmaa ja kuinka siinä homot stailasivat heteromiehiä, jotta heistä tulisi, no, parempia.

"En halua moralisoida ihmisiä, jotka esimerkiksi tekevät itsestään esimerkiksi työnhakuvideon. Pitää huomioida, että elämme yhteiskunnassa, joka on luonut pakottavan kehyksen toiminnalle."

Mäkinen sanoo, että on itsekin markkinoinut itseään ja laittanut työhakemuksiin kuvia. Hän myös myöntää olevansa yliopistotutkijana riippuvainen kontakteista, vaikkei usko saaneensa apurahoja "kaverinkauppaa".

Tutkimustaan varten Mäkinen keräsi materiaalia suomen- ja englanninkielisiltä sivustoilta.

"Ilmiötä on vaikea laittaa numeroiksi, mutta voi sanoa, että Suomessa ilmiö on vielä hillitympää kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Ilmiö on siellä vanhempi, mutta kyllä täälläkin itsensä brändäystä osataan."

Väitöskirjatyö kesti viisi vuotta ja niiden aikana Mäkinen huomasi, että ääri-individualismi ja siihen liittyvä itsen brändäys on muuttumassa trendiksi Suomessakin. Mäkinen pyrkii tarkkailemaan erityisesti sitä, miten itsen markkinoimisen käytännöt arkipäiväistyvät.

"On pelottavaa, kun ajatellaan, että jos epäonnistuu työnhaussa, ei ole tarpeeksi hyvä."

Mäkisen näkökulma on erityisesti työelämän feministisessä kritiikissä. "On hyvä, että nykyään on tilaa ja korostetaan sitä, että naisetkin pärjäävät. Siitä huolimatta minulle feminismissä on tärkeää muistaa myös se, että naiset ja miehet voivat myös olla heikkoja."

Naisen rooli työmarkkinoilla on jo vakiintunut siihen, että nainenkin voi pärjätä.

"Puhutaan paljon vahvoista naisista ja selviytymisestä. Omaa naiseutta voi hyödyntää työmarkkinoilla."

Mäkistä kuitenkin mietitytti se, miten sukupuolisyrjintä käännettiin yksilölliseksi selviytymistarinaksi.

"Ajan henki tuntuu olevan, että naisen pitäisi vaientaa keskustelu ja oma kokemus syrjinnästä. Selviytyminen tilanteesta olisikin ideaalisti sinnittelyä, ei asiaan puuttumista. Muutama mies, jota haastattelin, sanoi, että naiset joissa on ainesta eivät jää valittamaan epätasa-arvoa."

Keskeinen kysymys työmarkkinakäytäntöjä miettiessä on Mäkiselle se, miten murtaa kapitalismin kehystämä yhteiskunta. Feminismi tarjoaa siihen vaihtoehdon.

"Totta kai omassa elämässä voi taistella hyötyajattelua vastaan, mutta se on vaikeaa. Jos työmarkkinakäytäntöihin haluaa suhtautua kriittisesti yksilöllisyyttä korostava postfeminismi ei toimi."

Katariina Mäkinen: Becoming Valuable Selves. Self-Promotion and Individuality in Late Capitalism. Tampere University Press 2012. 321 s.