●Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus
Vartijaväkivalta on paljon yleisempää kuin mitä kuvittelemme. Kukka Rannan ja Henri Salosen videoteoksessa kuullaan tarinoita yhdestä Euroopan valvotuimmasta kaupungista. Vartijaväkivaltaa kokeneet kertovat, kuinka oikeus ei toteudu, kun poliisi ja syyttäjät suojelevat vartijoita, ja vartijat puolustavat toisiaan.
Tarinoita vartijaväkivallasta tuntuu olevan lähes jokaisella, jos ei itsellään niin sitten lähipiiristä vähintään. Vartijaväkivalta ja rankaisemattomuus -video julkaistiin 14.1. Youtubessa. Alle viikossa linkkiä klikattiin yli 12 000 kertaa.
Vartijaväkivallasta tihkui tietoa alun perin erityisesti Helsingin kaupungin nollatoleranssin ja ehdottoman töhryprojetin aikana, kun siviiliasuiset vartijat jahtasivat graffitiepäiltyjä pitkin Helsingin pusikkoja.
Ennen lukuisina huhuina liikkuneet tarinat vartijaväkivallasta kohdistuivat graffitimaalareihin, jotka olivat nollatoleranssin aikana hyvin kriminalisoituja kaupungin tehokkaan tiedotuspolitiikan ansiosta. Täten myös ikään kuin väistettiin mahdollisen liiallisen väkivallan käyttö – itsepä ovat ongelmia aiheuttaneet mentaliteetilla. Viranomaisusko on hyvin voimakasta Suomessa. Vartijaväkivaltaa on vaikea todistaa – kukapa haluaisi tulla tunnetuksi mediassa väkivallan uhrina.
Nollatoleranssi lopetettiin valtavan kritiikkivyöryn ja Töhryfest-mielenosoituksen jälkeen marraskuussa 2008. Stop töhryille -projekti lakkautettiin juhlaseminaarissa syyskuussa 2008, mutta käytännössä projekti vain siirrettiin osaksi kaupungin normaalia toimintaa.
Erillistä määrärahaa projektille ei enää ole, mutta kaupunki edelleen tilaa vartioimispalveluita ja puhdistaa töhryjä, tosin huomattavasti vähemmissä määrin kuin ennen. Siviilivaatteissa partioivia vartijoita on kaupungilla liikkeellä enää vain kaksi. Palveluita tilataan Turvatiimi Oyj:ltä eli entiseltä Otso-vartiointi Oy:lta ja FPS Security Oy:lta, joiden samana pysynyt johtaja ei suostu antamaan toimittajille haastattelua. Samaan aikaan väkivallan tarinat tulevat nyt graffitipiirien ulkopuolelta – kuka tahansa kaupunkitilaa väärinkäyttävä saattaa joutua kontrollin ja ylilyönnin kohteeksi.
Yksityisten vartioliikkeiden kasvu on osa laajempaa ilmiötä, kun julkiset määrärahat kaventuvat ja poliisien tehtäviä hivuttautuu vartijoille ja järjestyksenvalvojille. Toisaalta erilaisilla turvallisuuden tarpeiden markkinoinnilla ja pelon lietsonnalla saadaan kauppa pyörimään, kun yritykset, valtiolliset ja kunnalliset laitokset, sekä yhä enemmän myös kotitaloudet ostavat vartioimis- ja kamerapalveluita. Turvamarkkinabisnes käy kovin kuumana. Mutta miten meille oikein luodaan turvaa?
Mikään taho ei ole tutkinut yksityisten vartioimisliikkeiden nopeaa nousua ja niiden vaikutuksia kaupunkitilaan ja kaupunkilaisiin. Kukaan korkeampi taho ei valvo alaa eikä kamerankäyttöä. Miten valta voimankäyttöön voidaan antaa yksityiselle taholle, jota ei sitten valvota millään lailla? Päinvastoin keräämiemme tarinoiden mukaan vartijoiden toimia suojellaan, peitellään, väkivaltatapauksia ei viedä oikeuteen tai niitä ei tutkita kunnolla. Ihmisiä ei oteta tosissaan, koska he ovat nuoria, laitapuolen kulkijoita tai maahanmuuttajia.
Systeemissä se vika on, kun oikeus ei toteudu.
Tarinoita kuulee koko ajan lisää ja yhteydenottopyyntöjä uusista väkivaltatapauksista tulee jatkuvasti. Tämä videoprojekti ei tule olemaan ainut.
Lue lisää vartijoiden väkivaltakulttuurista Voimasta 1/2011. Lehti ilmestyy 31. tammikuuta 2011.
Vain käyttäjät voivat lisätä kommentteja. - Kirjaudu - Rekisteröidy
Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3112, sähköposti voima@voima.fi
Kommentit
Poro [ 09.02.2011 - 11:41 ]
Luin jutun lehdestä. Ihan aiheellista on puuttua vartijoiden voimankäyttöön, mutta itse juttu oli yhtä mustavalkoinen kuin vartijoiden vaikeneminen.
"Pilke silmäkulmassa kuittailin"..öö.niin varmaan. Jäiköhän nyt jotain kertomatta? Muutenkin kaltoinkohdellut olivat joka kerta auttaneet itseään joutumaan tukalaan tilanteeseen. Onkohan kys. henkilöillä tapana vittuilla muillekin "paskaduunin" tekijöille, kuten kaupassa, pikaruokaloissa, kuntien ja valtion työllistetyille yms?
Kalevi [ 13.06.2011 - 03:58 ]
Poron kommentti on näitten viranomaisväkivaltajuttujen vakiokamaa: uhri syyllistetään keinolla millä hyvänsä. Jos muuta väkivallan oikeutusta ei löydy, niin spekuloidaan tyyliin, "Jäiköhän nyt jotain kertomatta?"
Nimim. Poro voisi selventää hieman sitä, miten pelkkä suun soittaminen voi mahdollisesti antaa oikeuden fyysiseen pieksämiseen. Hän tietenkin kiistää väittäneensä tällaista, mutta joka tapauksessa sympatiat näyttävät olevan selvästi pahoinpitelijöiden puolella.
Viranomaisväkivallan apologistit ilmentävät käyttäytymisellään nk. panttivankisyndrooman psykodynamiikkaa: he (1) tietävät vaistomaisesti olevansa itse saman väkivallan uhan alla kuin turpaansa saaneet, (2) yrittävät vaistomaisesti suojautua viranomaisväkivallalta ja (3) liittoutuvat vaistomaisesti väkivaltaa tekevän viranomaisen kanssa kuvitellen, että se suojelee heitä väkivallan uhriksi joutumiselta.
Kaikki institutionaalinen väkivalta perustuu siihen, että väkivallan monopolisoineella auktoriteetilla on passiivisena taustatukena joukko pelokkaita nilkkejä.
heka [ 12.09.2011 - 15:52 ]
"Kaikki institutionaalinen väkivalta perustuu siihen, että väkivallan monopolisoineella auktoriteetilla on passiivisena taustatukena joukko pelokkaita nilkkejä."
Tämä juttu palasi mielkeen kun luin Pekka Saurin edesottamuksista raitiovaunussa ...
Voimalehden kirjoituksissa vastustetaan mm kahta asiaa, jotka näyttäyvät hienoin sanakääntein ilmaistuna erillisinä ilmiöinä, mutta pitkälti päällekkäisinä tavallisen kaupunkitilan tallaajan kannalta: ajatellaan tilannetta, jossa varhaiskeski-ikäinen spuge ryystää olutta ratikassa tai junassa, häiriköi ja soittaa suutaan afrikkalaistaustaselle maahanmuuttajalle; sitten saapuvat vartijat ja spuge lentää niskaperseotteella pihalle.
Pikku episodin alkupuolella spuge edustaa "rakenteellista rasismia" ,"diskurssia" ja "käytäntöä" - episodin loppupuolella spuge on institutionaalisen, fasistisen väkivallan myötätuntoa herättävä kohde? Vai onko?
tapani65 [ 30.05.2012 - 20:24 ]
Itselläni oli aikamoinen kokemus vuosi sitten eräänä heinäkuisena lauantaialkuiltana Helsingin rautatieasemalla. Poikkesin Helsingin rautatieasemalla syömässä möttösannoksen, sain ja maksoin sen, mutta en saanut syötyä sitä edes loppuun grillin pöydässä kun minut ympäröi kolmen vartijan joukko. Olin kuulemma humalassa, mikä piti paikkansa, mutta täysin rauhallinen ja joka tapauksessa juuri lähdössä. Minua ei kuunneltu lainkaan, vaan kaksi riuskaa nuorta vartijamiestä ottivat kiinni molemmista käsistäni, ruuat lensivät lattialle ja vartijat lähtivät raahaamaan minua ulos. En siis saanut edes itse kävellä ulos edes heidän keskellään, vaan saman tien kiinni ja lujaa. Toisen tartuntaote oli niin kova ja hän myös jotenkin väänsi käsiäni niin, että ranteeni on ollut kipeä vielä yli puoli vuotta myöhemmin. Kellon ranneke hajosi ja kello jäi grillin lattialle. Kolmas mies, ilmeisesti tiimin esimies, jutteli minulle uloskannon aikana “luulis ton ikäsen läskin äijän osaavan käyttäytyä” - jonka hän vielä koki tarpeelliseksi toistaa. Milläköhän tavalla tämä turha nimittely lisäsi heidän valvomansa kiinteistön turvallisuutta?
Omasta näkökulmastani tässä toteutui yksityishenkilön pahoinpitely, omaisuuden rikkominen ja solvaava kielenkäyttö. Vartijoiden tilannetaju petti pahasti ja johti melkoiseen ylilyöntiin. Olen yrittänyt jälkikäteen selvitellä asiaa mm. VR:n palautesivuston kautta, mutta objektiivinen selvittely jälkikäteen on tehty erittäin vaikeaksi. Sain vastauksen, jonka mukaan asiasta on tehty jokin raportti, mutta saan sen ja valvontakameratallenteet nähtäväksi korkeintaan, jos teen poliisitutkinnan. Rikkoutunut kello saatetaan korvata harkinnan mukaan, jos täytän korvaushakemuksen ja liitän oheen kellon alkuperäisen ostokuitin - eli todennäköisesti ei korvata. Aiheutuneet vammat tai esimiehen suunsoitto eivät johtane minkäänlaiseen sisäiseen palautekeskusteluun. Ennen kaikkea en ole edes pyynnöstäni saanut minkäänlaista tarkempaa erittelyä, mikä alkuperäisessä käytöksessäni aiheutti koko operaation. Humalatilasta toki oli kyse, mutta ei todellakaan mistään kaatokännistä, puhumattakaan että olisin aiheuttanut jonkinlaista häiriötä ympäristölleni. Tuskin olisin siinä tapauksessa päässyt myöskään läheiseen yökerhoon, jossa vietin loppuillan ilman mitään ongelmia. Itse väitän kokemani perusteella, että rautatieaseman valvontahenkilöstö harjoittaa VR:n hiljaisesti siunaamaa mielivaltaa. Vartijapojat halusivat vähän actionia ja minä olin sopiva uhri.